|
Muuntaja ja kuristin osio 1:
|
| Magneettivuon SI-yksikkönimi on weber ja tunnus Wb (1 Wb = 1 Vs) |

Magneettivuon tiheys (B) tarkoittaa kenttäviivojen kokonaismäärää näitä vastaan kohtisuorassa olevaa
pintayksikköä (A) vastaan.
| Magneettivuon tiheyden SI-yksikkönimi on tesla ja tunnus T (1 T = Wb/m2) |
Kun virrallinen johdin kierretään käämiksi ja varustetaan yhtenäisellä rautasydämellä syntyy magneettipiiri,
jossa käämin sisäpuoliset kenttäviivat kulkevat raudassa. Renkaan muotoisessa rautasydämessä kulkee tällöin koko
magneettivuo. Magneettipiirin pituus on sydänrenkaan keskiviivan pituus (l).
Tässä magneettipiirissä syntyvä magneettivuon tiheys (B) määräytyy:
Jossa
• μr on aineen suhteellinen permeabiliteetti, joka vaihtelee rautalajista riippuen välillä 500 – 5000
• μo tyhjön (ja hyvin tarkasti myös ilman) permeabiliteetti arvoltaan 4 ¶ x 10-7 Tm/A
| Tuloa NI kutsutaan ampeerikierrosluvuksi eli magnetomotoriseksi voimaksi (mmv). Sitä merkitään tunnuksella Fm |

Magnetomotorisen voiman suuruutta magneettipiirin pituutta (l) kohti kutsutaan magneettikentän voimakkuudeksi (H).
| Magneettikentän voimakkuuden yksikkö on ampeeri/metri ja tunnus A/m |
Kun vaihtovirta vaikuttaa muuntajan ensiökäämiin, se synnyttää rautasydämeen vaihtuvan magneettivuon. Tämä vaihtuva vuo
synnyttää edelleen muuntajan toisiokäämiin vaihtuvan sähkömotorisen voiman (smv). Ilmiötä kutsutaan keskinäisinduktioksi.
| Sähkömotorisen voiman SI-yksikkönimi on voltti ja sen tunnus on V. |

Pakkamuuntaja on yleisin muuntajarakenne. Sen käämit käämitään useimmiten muoviseen kelarunkoon tai vastaavan
tukirakenteeseen. Sen jälkeen käämi levytetään muotoon leikatuilla terässeoslevyillä ja levyt kiinnitetään toisiinsa joko
hitsaamalla tai pulttien ja tukirautojen avulla. Ensiö- ja toisiopuolen välinen eristys saadaan toteutettua nauhamaisella
muovikalvolla tai kaksilokeroisella kelarungolla.
Pakkamuuntaja kastolakataan. Kastolakkauksen tarkoituksena on estää muuntajapakan ruostuminen, levyjen liikkeestä aiheutuvan
äänen muodostuminen sekä käämilankojen liikkuminen. Valmiita muuntajia voidaan koteloida asennusympäristön vaatimiin
kotelointiluokkiin.
![]() |
Käyttö: |
![]() |
Rengassydänmuuntaja on muuntaja, jonka sydän on valmistettu terässeosrainasta. Sydän
eristetään muovikupeilla tai epoksilla, minkä jälkeen käämit käämitään suoraan eristetyn muuntajasydämen päälle. Käämien
välinen eristys toteutetaan useimmiten nauhamaisella muovikalvolla. |
![]() |
Ferriittimuuntajan sydän on ferriittisistä materiaaleista valmistetuista jauheista puristettu sydän. Käämit käämitään muoviseen kelarunkoon. Ferriittimuuntajia käytetään elektroniikan sovelluksissa korkeilla taajuuksilla (kHz – GHz). |
Kaksikäämimuuntajassa on aina erillinen ensiö- ja toisiokäämi (primääri-ja sekundäärikäämi), jotka eivät ole toisiinsa
sähköisesti yhteydessä. Tällaisia muuntajia käytetään, kun tarvitaan luotettava galvaaninen erotus ensiö- ja toisiopuolien välille.
a) yksi ensiökäämi ja yksi toisiokäämi
Käyttö:
• jännitteen pienentäminen
• jännitteen suurentaminen
• erotusmuuntaja

b) ensiökäämi väliulosotoilla ja yksi toisiokäämi
Rakennetta sovelletaan usealle erilliselle ensiöjännitteelle ja yhdelle toisiojännitteelle

c) yksi ensiökäämi ja yksi toisiokäämi jossa on väliulosotot
Tällaisia muuntajia käytettäessä vain yhtä ulosottoa kuormitetaan kerrallaan

Esimerkki: Ensiökäämi on nimellisjännitteeltään 230 V. Toisiossa on yksi 100 V:n käämi, jossa on kaksi
väliulosottoa. Niiden nimellisarvot ovat: 75 V ja 50 V. Vain yhtä toisiokäämin ulosottoa kuormitetaan kerrallaan
1 A virralla.
|
d) yksi ensiökäämi ja useampi toisiokäämi, joita kuormitetaan samanaikaisesti

Esimerkki: Ensiökäämi on nimellisjännitteeltään 230 V. Toisiossa on kolme erillistä käämiä, joiden nimellisarvot ovat:
24 V 1 A, 12 V 2 A ja 18 V 2 A. |
Suojaerotusmuuntajia käytetään estämään vaaratilanteita, jotka aiheuttaisi samanaikainen koskettaminen vialliseen
laitteeseen ja maahan yhteydessä olevaan osaan. Esimerkiksi eristysvikatilanteessa. Suojaerotusmuuntaja mahdollistaa
galvaanisen erotuksen rakentamisen syöttävän ja syötettävän virtapiirin välille.
Suojaerotusmuuntaja määritellään standardissa EN 61558. Sen nimellinen ensiöjännite saa olla enintään
1000 V a.c. ja toisiojännite enintään 500 V a.c. tai tasasuuntaajalla varustettuna 708 V d.c.
Suojaerotusmuuntajan toimintaperiaate:

Suojajännitemuuntaja tuottaa niin alhaisen toisiojännitteen, että laitteen eristysvika tai jännitteellisten osien
koskettaminen ei aiheuta vaaraa ihmisille.
Suojajännitemuuntaja määritellään standardissa EN 61558. Suojajännitemuuntajia suunniteltaessa tulee toisiojännite
pitää pienoisjännitteiden arvojen alapuolella. Vaihtojännitteellä 50 V ja tasajännitteellä 120 V.
SELV (Safety Extra Low Voltage) ja PELV (Protective Extra Low voltage) – järjestelmissä käytetään suojajännitemuuntajia.
SELV-järjestelmän suojaerotusmuuntaja:


Säästömuuntaja käsittää vain yhden käämin, joten ensiö- ja toisiopuolella on aina yksi yhteinen johdin. Säästömuuntajassa
ensiö- ja toisiopuolen jännitteet eivät ole galvaanisesti erotettu toisistaan.

Säästömuuntaja voidaan tehdä rungoltaan huomattavasti pienemmäksi, jos ensiöjännitteen (U1) ja toisiojännitteen (U2)
arvot ovat lähellä toisiaan.
• S2 = toisiopuolen kuormitusteho [VA]
• Sn = muuntajan nimellisteho [VA]
• U1 = yläjännite [V]
• U2 = alajännite [V]
Muuntajan kuormitettavuus ilmoitetaan näennäistehona (S). Sen yksikkö on volttiampeeri (VA).
Jos muuntajalta syötettävä kuorma on puhtaasti resistiivistä vastaa muuntajasta saatava pätöteho näennäistehon arvoa.
Pätöteho (P):
Jos kuormituksessa on reaktiivisia komponentteja kuten induktansseja (moottoreita, kuristimia, purkausvalaisimia) on
muuntaja mitoitettava kuorman tehokerroin (cos φ) huomioiden.
Esimerkki: Kaikissa allaolevissa tapauksissa muuntajan näennäistehon Sn tulee olla 500 VA,
vaikka kuormien pätöteho Pn vaihtelee:
| cos φ | Pn | Sn | |
| Lämmitysvastus | 500 W | 500 / 1 = 500 VA | |
| Sähkömoottori | 400 W | 400 / 0,8 = 500 VA | |
| Purkausvalaisin (kompensoimaton) |
250 W | 250 / 0,5 = 500 VA |
Muuntajan teho ilmoitetaan nimellisenä näennäistehona nimellisessä ympäristönlämpötilassa. Siksi muuntaja on aina mitoitettava
asennuspaikan lämpötila huomioiden. Ympäristön lämpötilan kasvaessa pienenee se kuorma, jonka muuntaja kestää. Muuntajan
kuormitettavuus pienenee lähes eksponentiaalisesti suhteessa lämpötilan nousuun.
Muuntajat myös kuluttavat jonkin verran energiaa: syntyy rautahäviöitä ja virtalämpöhäviöitä. Rautahäviöihin ei vaikuta
muuntajan kuormitus, mutta resistiiviset häviöt kasvavat virran kasvaessa.
Rautahäviöt (Pr) ovat hystereesihäviöiden (Ph) ja pyörrevirtahäviöiden (Pr) summa.
Virtalämpöhäviöt (kuparihäviöt) (Pk) ovat tehohäviöitä. Ne muodostuvat muuntajan ensiö- (R1) ja
toisiokäämityksien (R2) resistansseissa ensiö- ja toisiovirtojen (I1 ja I2) vaikutuksesta. Ne
voidaan määritellä kaavalla:
Tehohyötysuhde kuvaa sitä, minkä tehon muuntaja antaa ja minkä tehon muuntaja ottaa. Siis antotehon P2
ja ottotehon P1 suhdetta.
Muuntajan tehohyötysuhde η on:
Muuntajan toisiojännite ilmoitetaan nimelliskuormassa. Jos toision kuorma on nimelliskuormaa pienempi, on muuntajan
resistiiviset häviöt pienemmät ja toisiojännite on suurempi kuin nimellinen toisiojännite. Toisin sanoen muuntaja tuottaa
korkeimman toisiojännitteen tyhjäkäyntitilanteessa.
Tyhjäkäyntijännitteen ero nimellisvirralla kuormitettuun toisiojännitteeseen siippuu siitä, minkä kokoinen muuntaja on ja mikä
on sen rakenne. Se vaihtelee välillä 5 – 25 %. Pienillä muuntajilla on tyhjäkäyntijännitteen ja kuormitetun
jännitteen ero suurempi kuin suuremmilla muuntajilla. Muuntajat määritellään standardeissa, joissa annetaan tyhjäkäyntijännitteelle
tietty vaihteluväli. Suunniteltaessa muuntaja tiettyyn tarkoitukseen, voidaan minimoida tyhjäkäyntijännitteen ja nimelliskuormalla
kuormitetun jännitteen ero.
Muuntaja mitoitetaan kestämään jatkuvasti nimelliskuormaansa. Jos muuntajia kuormitetaan vain hetkittäin, voidaan niiden
kokoa pienentää.
Jaksottaiskäyttöprosentti saadaan kaavasta:
• ED = jaksottaiskäyttöaika prosentteina
• ton = muuntajan kuormitusaika
• toff = muuntajan lepoaika
Muuntajia, joita kuormitetaan jatkuvasti nimellisteholla (Pn), voidaan jaksottaiskäytössä kuormittaa teholla
(P2) seuraavalla tavalla:
• P2 = sallittu kuormitus jaksottaiskäytössä [W]
Jaksottaiskäytön edellytyksenä on, että muuntajan lämpenemisaikavakio on selvästi kuormitus- ja lepoaikojen summaa suurempi.
Muuntaja varustetaan kilvellä, jonka arvot riittävät normaalitilanteessa valintaan.
Upri = nimellinen ensiöjännite eli syöttävän verkon jännite [V]
Usec = nimellinen toisiojännite nimellisellä toisiovirralla [V]
Sn = muuntajan nimellinen näennäisteho toisiossa [VA] tai
Isec= nimellinen toisiovirta [A]
f = muuntajan nimellistaajuus [Hz]
Normaalitilanteesta poikkeavissa tapauksissa tarvitaan edellisten lisäksi
• suojausluokka, jos se poikkeaa luokasta I
I = suojamaadoitettu laite
II = kaksoiseristetty laite
III = pienoisjännitteinen laite
• kotelointiluokka, jos se poikkeaa luokasta IP 00
• ta= ympäristön lämpötila, jos se poikkeaa arvosta 25° C
• jaksottaiskäyttöprosentti, jos se poikkeaa 100%:sta
• standardin mukainen muuntajan symboli
Kun muuntaja tilataan, on määriteltävä mekaaniset vaatimukset sekä mahdollisesti oikosulkusuojaus ja
ylikuormitussuojaus.
| Oikosulkua vastaan suojaamaton muuntaja | EN61558-2-1 EN61558-2-17 |
|
| Oikosulunkestävä muuntaja | EN61558-2-1 EN61558-2-17 |
|
| Turvallisesti viottuva muuntaja | EN61558-2-1 EN61558-2-17 |
|
| Oikosulkua vastaan suojaamaton suojaerotusmuuntaja | EN61558-2-4 EN61558-2-17 |
|
| Oikosulunkestävä suojaerotusmuuntaja | EN61558-2-4 EN61558-2-17 |
|
| Suojajännitemuuntaja | EN61558-2-6 EN61558-2-17 |
|
| Oikosulkua vastaan suojaamaton suojajännitemuuntaja | EN61558-2-6 EN61558-2-17 |
|
| Oikosulunkestävä suojajännitemuuntaja | EN61558-2-6 EN61558-2-17 |
|
| Turvallisesti viottuva suojajännitemuuntaja | EN61558-2-6 EN61558-2-17 |
|
| Lääkintäsuojaerotusmuuntaja | EN61558-2-15 | |
| Oikosulkua vastaan suojaamaton ohjausmuuntaja | EN61558-2-2 | |
| Oikosulunkestävä ohjausmuuntaja | EN61558-2-2 | |
| Oikosulkua vastaan suojaamaton säästömuuntaja | EN61558-2-13 | |
| Oikosulunkestävä säästömuuntaja | EN61558-2-13 | |
| Kuristin, jossa ei ylikuormitussuojaa | EN61558-2-20 | |
| Kuristin, jossa ylikuormitussuoja | EN61558-2-20 | |
| Säätöerotusmuuntaja | IEC60044-1 IEC61558-2-14 |
|
| Säätömuuntaja | EC60044-1 IEC61558-2-14 |
|
| Oikosulunkestävä soittokellomuuntaja | EN61558-2-8 |
IP luokka on kaksinumeroinen koodi, joka kuvaa sähkölaitteen ulkokuoren kykyä suojata
• ympäristöä laitteen sisäosissa olevilta vaaratekijöiltä (jännite, laitteen liikkuvat osat)
• laitteen arkoja osia ympäristöstä tunkeutuvalta lialta, pölyltä tai vedeltä
Se on standardoitu sähkölaitteiden turvallisuutta koskeva luokitus ja koskee kaikkia sähkölaitteita kuten muuntajia,
sähkömoottoreita, sähkökaappeja, valaisimia ym.
| Ensimmäinen tunnusnumero | Kotelointiluokan kosketusominaidsuudet ja vierasaineominaisuudet (työturvallisuus) |
| 0 | Avoin, suojaamaton rakenne. |
| 1 | Suuruudeltaan vähintään 50 mm kappaleiden sisääntunkeutuminen estetty. Myös suurten kehon osien, kuten käsien tahaton pääsy estetty. |
| 2 | Sormisuojaus. Suuruudeltaan vähintään 12 mm kappaleiden sisään tunkeutuminen on estetty. Enintään 80 mm pituisten ja halkaisijaltaan enintään 12 mm paksuisten osien ulottuminen vaarallisiin osiin on estetty. |
| 3 | Suuruudeltaan vähintään 2,5 mm kappaleiden esim. puikkojen, ruuvien ja työstöjätteiden sisääntunkeutuminen on estetty. |
| 4 | Suuruudeltaan vähintään 1 mm kappaleiden esim. lankojen, nauhojen ja työstöjätteiden sisääntunkeutuminen on estetty. |
| 5 | Laitteen toiminnan kannalta haitallisen pölyn sisääntunkeutuminen on estetty. |
| 6 | Pölyn sisääntunkeutuminen on estetty. |
| Toinen tunnusnumero | Suojaus vedeltä |
| 0 | Avoin, suojaamaton rakenne. |
| 1 | Pystysuoraan pisaroina tippuva vesi ei aiheuta haittaa. |
| 2 | Pystysuoraan pisaroina tippuva vesi ei aiheuta haittaa, vaikka koteloa kallistetaan enintään 15° mielivaltaiseen suuntaan normaali asennosta. |
| 3 | Enintään 60° kulmassa suihkuava vesi aiheuta haittaa. |
| 4 | Kaikista suunnista roiskuva vesi ei aiheuta haittaa. |
| 5 | Vesiaalto tai kaikista suunnista suuttimella ohjattu voimakas vesisuihku ei aiheuta haittaa. |
| 6 | Kaikista suunnista suuttimella ohjattu voimakas vesisuihku ei aiheuta haittaa. |
| 7 | Lyhytaikaisesti veden peittämään koteloon ei tunkeudu haitallisessa määrin vettä. |
| 8 | Laitetta voidaan pitää veteen upotettuna valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti, jolloin kotelon sisään ei tunkeudu haitallisessa määrin vettä. |
Perinteinen kuristin
rakentuu yleisimmin käämistä ja rautasydämestä, jossa on ilmaväli. Kun käämiin syötetään vaihtojännite,
muuttuu myös käämissä kulkevan sähkövirran voimakkuus. Tällöin käämi synnyttää rautasydämeen vaihtelevan magneettivuon. Syntynyt vaihteleva
magneettivuo muodostaa käämiin vaikuttavalle jännitteelle vastakkaisen jaksoittain vaihtelevan sähkömotorisen voiman. Tämä
sähkömotorinen voima vastustaa käämissä kulkevan virran vaihteluita. Pakkasydämellä valmistettu kuristin on kuristin on
perinteisin kuristinrakenne.
Jokaisella käämillä on oma, rakenteesta johtuva itseinduktiokerroin eli induktanssi (L)
| Induktanssin SI-yksikkönimi on henry ja tunnus H (H = Vs/A) |
Induktanssin arvo määräytyy suorassa neliösuhteessa johdinkierrosmäärästä sekä magneettipiirin vastuksesta. Magneettipiirin
vastus kulkee nimellä reluktanssi (Rm).

Renkaan muotoinen kuristin tehdään valmistamalla sydän rautajauheesta tai ferriittimateriaalista.
Käyttö:
• hakkuriteholähde
• verkkohäiriösuodatin

Itseinduktiota käytetään sähkötekniikassa hyödyksi, mutta siitä on myös haittaa.
Hyötyjä:
• kuristin tasoittaa virran muutoksia esim. loistelamppu- ja purkauslamppuvalaisimissa
• kuristimia käytetään suodatinpiireissä ja häiriöiden poistoon
Haittoja:
• kuristin aiheuttaa kytkimien ja koskettimien kärkien välistä kipinöintiä, kun katkaistaan piirejä joissa on induktiivisia komponentteja